Säästäminen on taitolaji

Me suomalaiset olemme säästäväinen kansa. Se on hyvä. Pidämme tärkeänä, ettemme kuluta kaikkea nyt heti, vaan siirrämme osan kulutuksestamme tulevaisuuteen säästämällä. Tuolloin tietysti olisi toivottavaa, että jos pihistelemme ja siirrämme tarpeentyydytyksen tuomaa nautintoa tuonnemmaksi, saisimme säästetyillä rahoillamme huomenna saman tai mieluummin vähän enemmän kuin tänään. Sillä onhan niin, että käytännössä ainoa syy välittömästä nautinnosta kieltäytymiseen on vielä suurempi nautinto tulevaisuudessa. Tämä ei kuitenkaan näyttäisi toteutuvan täysin meillä Suomessa.

Suomessa pankkien korottomille tai hyvin alhaisen koron tileille on talletettuna noin 80 miljardia euroa, joka on puolet kotitalouksiemme finanssivarallisuudesta ja yli 40 % maamme bruttokansantuotteeseen suhteutettuna. Näille varoille maksettava tuotto on inflaatiovauhtia alhaisempi, eli niiden reaalituotto on negatiivinen. Tällä rahalla saa siis huomenna vähemmän kuin tänään. Näiden varojen ostovoima pienenee, ja näin ollen me kuluttajina ja kotitalouksina köyhdymme. Tilillä on toki hyvä olla riittävästi rahaa kuukausittaisten menojen kattamiseen, mutta keskimäärin lähemmäs 15 000 euroa jokaista kansalaista kohden imeväisikäiset mukaan lukien lienee liioittelua.

Me suomalaiset säästämme siis pankkitilille. Säästämisen toivoisi olevan kuitenkin monipuolisempaa. Ylimääräiset säästöt, joita emme tarvitse jokapäiväisten menojemme kattamiseen, pitäisi turvata niin, että vähintäänkin varojen ostovoima eli reaaliarvo säilyy.

Sijoittaminen on yksi säästämisen muoto. Ehkäpä meidän olisi hyvä miettiä, kuinka sijoitamme säästömme tai säästämme sijoittamalla niin, että vähintäänkin varojemme reaaliarvo – rahojemme ostovoima – ei pääsisi pienenemään inflaation seurauksena.