Moni pohtii, kannattaako perheoikeudellisten asiakirjojen laadinnassa turvautua asiantuntijan apuun. Markkinoilla on jo pitkään ollut saatavilla useiden palveluntarjoajien laatimia valmisasiakirjapohjia, joiden edullinen hinnoittelu saattaa houkutella laatimaan asiakirjoja omatoimisesti. Uudempana ilmiönä on lisäksi noussut esiin asiakirjojen laadinta tekoälyn avulla.
Valmiiden malliasiakirjojen ja tekoälyn hyödyntämisessä ei sinänsä ole mitään väärää, moni juristikin käyttää näitä välineitä osana omaa työtään. Ratkaiseva ero asiantuntijan ja maallikon välillä on kuitenkin siinä, että asiantuntija tuntee perheoikeudellisen lainsäädännön systematiikan sekä eri asiakokonaisuuksien väliset riippuvuussuhteet. Ilman tätä kokonaisymmärrystä riski virheisiin kasvaa merkittävästi.
Riskinä, että juridinen lähtötilanne ymmärretään väärin
Valmisasiakirjapohjien suurin riski ei ole itse pohjissa, vaan siinä, että oma juridinen lähtötilanne ymmärretään ilman asiantuntija‑apua väärin. Tällöin asiakirja, kuten testamentti, rakennetaan virheelliselle lähtöoletukselle, mikä voi johtaa lopputulokseen, joka ei vastaa asiakirjan laatijan todellista tahtoa.
Esimerkki 1: testamentti ja avio‑oikeus
Testamenttia laativa henkilö saattaa ajatella voivansa määrätä testamentilla yksityiskohtaisesti koko omaisuudestaan ja siitä, mitä omaisuutta kukin testamentin saaja saa. Laadintavaiheessa esimerkiksi avioliitossa eläviltä henkilöiltä jää kuitenkin usein huomaamatta tai ymmärtämättä, että avioliitossa puolisoilla on lähtökohtaisesti avio‑oikeus toistensa omaisuuteen, ellei avio‑oikeutta ole avioehtosopimuksella poissuljettu.
Avioliiton päättyessä kummallakin puolisolla on oikeus puoleen puolisoiden avio‑oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlasketusta arvosta. Avio‑oikeuden laajuudesta ei kuitenkaan määrätä testamentilla, vaan ainoastaan puolisoiden välisellä avioehtosopimuksella.
Puolisoiden avio‑oikeuden alainen omaisuus jaetaan lesken ja vainajan välillä osituksessa ennen perinnönjakoa. Tästä seuraa, että osituksen jälkeen kuolinpesässä ei välttämättä ole lainkaan sellaista omaisuutta, jonka jakamisesta testamentissa on määrätty. Mikäli aviovarallisuusoikeudellista lähtötilannetta ei ole huomioitu testamenttia laadittaessa, lopputulos voi olla yllättävä, epäselvä ja altis riidoille.
Esimerkki 2: edunvalvontavaltuutus ja valtuutettujen nimeämiset
Toinen hyvä esimerkki väärin ymmärretyistä valmisasiakirjapohjista liittyy edunvalvontavaltuutuksen mallipohjien valtuutettujen nimeämisiin, erityisesti toissijaisten ja varavaltuutettujen osalta.
Valmispohjan käyttäjä ei usein ymmärrä juridista eroa toissijaisen valtuutetun ja varavaltuutetun välillä. Toissijainen valtuutettu toimii silloin, jos ensisijainen valtuutettu ei ota tehtävää vastaan, luopuu siitä tai tulee pysyvästi estyneeksi. Varavaltuutettu puolestaan voi toimia vain tilapäisesti varsinaisen valtuutetun sijaisena.
Tyypillinen tilanne on, että yksi lapsista nimetään toissijaiseksi valtuutetuksi ja toinen varavaltuutetuksi, vaikka tarkoituksena olisi ollut antaa lapsille keskenään tasavertainen asema. Varavaltuutetun asema on kuitenkin olennaisesti heikompi. Jos ero olisi ollut valtuutuksen tekijän tiedossa, hän olisi voinut nimetä molemmat lapset esimerkiksi sekä toissijaisiksi että varavaltuutetuiksi haluamassaan etusijajärjestyksessä.
Tekoäly on hyvä työkalu, mutta puutteelliset ja väärät lähtötiedot voivat tuottaa väärän lopputuloksen
Myös tekoälyn hyödyntäminen perheoikeudellisten asiakirjojen laadinnassa on lisääntynyt nopeasti. Tekoälyn avulla on mahdollista laatia kielellisesti ja rakenteellisesti erittäin vakuuttavia asiakirjoja, kunhan sille osataan antaa oikeanlaiset kehotteet ja lähtötiedot. Tekoäly antaa lopulta juuri sen, mitä siltä osataan pyytää.
Tekoälyn etuna valmisasiakirjoihin verrattuna on vuorovaikutteisuus: siltä voi kysyä, pyytää täsmennyksiä ja muokata sisältöä vaiheittain. Ongelmana on kuitenkin sama kuin valmispohjien kohdalla: maallikko ei useinkaan osaa kuvata omaa juridista lähtötilannettaan riittävän tarkasti eikä tunnista, mitkä seikat ovat oikeudellisesti olennaisia.
Tekoäly voi tuottaa teknisesti erinomaisen ja muodollisesti vakuuttavan asiakirjan, joka perustuu virheellisiin tai puutteellisiin oletuksiin. Se ei myöskään kykene itsenäisesti arvioimaan, onko valittu ratkaisu tarkoituksenmukainen suhteessa perhetilanteeseen, aviovarallisuussuhteisiin tai varallisuus‑ ja perintösuunnittelun kokonaisuuteen.
Asiakirjojen muotoon liittyvät riskit
Viimeinen inhimillinen sudenkuoppa, johon moni sisällöltäänkin hyvä ja tahtotilaa vastaava asiakirja on kaatunut, liittyy muotovaatimusten laiminlyöntiin aivan viime metreillä. Jokaisella perheoikeudellisella asiakirjalla on omat muotovaatimuksensa, jotka koskevat esimerkiksi asiakirjan kirjallista muotoa, todistajien esteettömyyttä, allekirjoitushetkeä tai rekisteröintiä.
Vaikka muotovaatimukset saattavat juristin näkökulmasta tuntua itsestään selviltä, käytännössä itse laadituissa asiakirjoissa törmätään yllättävän usein tilanteisiin, joissa asiakirja menettää pätevyytensä esimerkiksi siksi, että todistajaksi on valittu omia perheenjäseniä, kun ulkopuolisia todistajia on ollut vaikea löytää tai pyytää.
Miksi asiantuntija on edelleen korvaamaton?
Perheoikeudelliset asiakirjat, kuten avioehdot, testamentit ja edunvalvontavaltuutukset, voivat ensi silmäyksellä vaikuttaa yksinkertaisilta. Ne jäävät usein myös laatimisensa jälkeen helposti taka-alalle. Näiden asiakirjojen oikeudelliset ja taloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin merkittäviä ja pitkäkestoisia, ja ne realisoituvat usein vasta ajankohtana, jolloin laatijalla ei enää ole mahdollisuutta vaikuttaa niiden sisältöön tai seurauksiin.
Viisas kysyy neuvoa, ja antaa asiantuntijan kysyä oikeat kysymykset, ennen kuin tekee päätöksen.
