Edunvalvontavaltuutuksen merkitys tunnistetaan nykyään jo varsin hyvin, mutta harvempi pysähtyy tarkastelemaan, onko valtuutus ajan tasalla. Valtuutuksen sisällön merkitys korostuu vasta vakavan sairastumisen tai toimintakyvyn heikentymisen yhteydessä, eli sillä varaudutaan tulevaisuuteen, jolloin varallisuus- tai perhetilanne voi olla hyvin erilainen kuin laatimishetkellä.
Edunvalvontavaltuutusta koskeva lainsäädäntö uudistui toukokuun alussa, mikä tarjoaa hyvän hetken tarkastella omaa tilannetta. Samalla kannattaa pohtia, vastaako mahdollisesti vuosia sitten laadittu valtuutus edelleen nykyistä elämäntilannetta, perhesuhteita ja niitä tavoitteita, joita omien asioiden hoidolle on aikanaan asettanut. Kun valtuutusta arvioi uudelleen, kannattaa samalla pysähtyä miettimään, millaisia asioita sen avulla käytännössä varaudutaan hoitamaan.
Varallisuus edellyttää aktiivista hoitamista
Varallisuus- ja perintösuunnittelussa käytetään usein paljon aikaa siihen, miten omaisuus halutaan omistaa, käyttää ja aikanaan siirtää eteenpäin. Testamentilla voidaan määrätä omaisuuden jakautumisesta, vakuutusten edunsaajamääräyksillä turvata läheisten asemaa ja erilaisilla omistusjärjestelyillä rakentaa toimiva kokonaisuus.
Harvemmin kuitenkaan pysähdytään pohtimaan kunnolla sitä, miten asioiden hoito konkreettisesti järjestetään. Edunvalvontavaltuutuksen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun varallisuus koostuu muustakin kuin pankkitileistä.
Esimerkiksi sijoitusasuntojen omistaja joutuu tekemään päätöksiä vuokrasuhteisiin, korjauksiin ja kiinteistöjen ylläpitoon liittyen. Metsänomistaja voi joutua päättämään puukaupasta tai metsänhoitotoimenpiteistä. Yrityksen omistajan on puolestaan käytettävä omistajavaltaa, osallistuttava yhtiökokouksiin tai tehtävä muita yrityksen toiminnan kannalta merkittäviä päätöksiä.
Jos tarvittavia valtuuksia ei ole asianmukaisesti huomioitu tai asioiden hoitaminen viivästyy, voivat myös käytännössä järkeviltä vaikuttavat ratkaisut jäädä toteutumatta.
Kyse ei siis ole vain omaisuuden säilyttämisestä, vaan myös sen aktiivisesta hoitamisesta silloin, kun päätöksiä tarvitaan. Monet käytännössä esiin tulleet tilanteet ovatkin olleet taustalla toukokuussa voimaan tulleessa lakimuutoksessa.
Muutokset kannustavat päivittämään valtuutusta
Edunvalvontavaltuutusta koskevaa lakia muutettiin toukokuussa 2026. Lakimuutos pyrkii vastaamaan useisiin lähes 20 vuotta voimassa olleen lain käytännössä havaittuihin haasteisiin.
Yksi tärkeä uudistus liittyy kiinteistöihin. Aiemmin valtuutetun mahdollisuudet määrätä kiinteistöistä riippuivat pitkälti siitä, mitä valtuutukseen oli nimenomaisesti kirjattu. Lakimuutoksen jälkeen laadittuihin edunvalvontavaltuutuksin ei tarvitse enää erikseen oikeuttaa valtuutettua edustamaan myös kiinteistöjen osalta, vaan se sisältyy oletuksena yleiseen taloudellisia asioita koskevaan kokonaisuuteen.
Samalla tehtiin muutoksia lahjoitussääntelyyn. Muutosten tarkoituksena on selkeyttää ja yksinkertaistaa tavanomaisten ja taloudelliselta merkitykseltään vähäisten lahjojen antamista läheisille. Edelleen hyvin laadittu kattava edunvalvontavaltuutus on ainoa asiakirja, joka varmistaa oman tahdon toteutumisen laajemmin myös lahjoitusasioissa.
Lakimuutos tarjoaa samalla hyvän syyn tarkastella jo tehtyjä valtuutuksia laajemminkin. Moni asiakirja on laadittu vuosia sitten, eikä sen sisältö välttämättä enää vastaa nykyistä elämäntilannetta tai nykyisen lainsäädännön mahdollisuuksia. Perhe on voinut kasvaa, yritystoiminta laajentua tai varallisuuden rakenne muuttua merkittävästi. Samalla myös valtuutetuksi nimetty henkilö voi olla eri elämäntilanteessa kuin valtuutuksen laatimishetkellä. Valtuutuksen sisältö ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka kannattaa tarkistaa. Yhtä tärkeää on pohtia, ovatko valtuutetuksi nimetyt henkilöt edelleen oikeita.
Entä, jos valtuutettu ei voi toimia?
Käytännössä yhtä tärkeää kuin valtuutetun valinta on se, kuka toimii hänen sijastaan tarvittaessa. Moni nimeää valtuutetuksi puolisonsa tai lapsensa, mikä on usein hyvin luonteva ratkaisu. Samalla voi kuitenkin syntyä tilanteita, joissa valtuutettu on esteellinen toimimaan tai ei muusta syystä voi ottaa tehtävää vastaan. Tämän vuoksi valtuutuksessa on yleensä perusteltua nimetä myös varavaltuutettu tai muu vaihtoehtoinen henkilö.
Hyvin laaditun valtuutuksen tavoitteena ei ole pelkästään nimetä yksi luotettu henkilö, vaan varmistaa, että asioiden hoitaminen jatkuu myös silloin, jos alkuperäinen suunnitelma ei jostain syystä toteudu.
Ennakointi helpottaa myös läheisten asemaa
Edunvalvontavaltuutuksen merkitys näkyy usein kaikkein konkreettisimmin läheisten näkökulmasta.
Vakava sairastuminen tai toimintakyvyn menettäminen on kuormittava tilanne jo sellaisenaan. Jos samaan aikaan joudutaan selvittämään, kuka voi hoitaa pankkiasioita, tehdä omaisuutta koskevia päätöksiä tai huolehtia yrityksen omistajatehtävistä, epävarmuus lisääntyy helposti.
Kun vastuut ja toimivaltuudet on mietitty etukäteen, läheisten ei tarvitse käyttää voimavarojaan oikeudellisten tai hallinnollisten kysymysten ratkaisemiseen. Sen sijaan he voivat keskittyä siihen, mikä tilanteessa on tärkeintä.
Lopulta edunvalvontavaltuutuksessa ei ole kyse vain poikkeustilanteisiin varautumisesta. Kyse on siitä, että oma tahto ja jo tehdyt suunnitelmat voivat toteutua myös silloin, kun niitä ei enää itse pysty ohjaamaan. Juuri siksi se on yksi tärkeimmistä ennakollisen varautumisen välineistä osana laajempaa varallisuussuunnittelun kokonaisuutta.
