Vesipetojen sukuhaara lunasti suvun mökin omaksi

Kirsi ja Reijo Tavastin omakseen lunastama sukumökki sijaitsee Parkkimajärven rannalla Pyhäsalmessa. Samoissa maisemissa Pohjois-Pohjanmaalla on Kirsin äidin lapsuudenkoti, jonka tiluksista Koivula-niminen rantapalsta vuonna 1966 lohkaistiin. Kirsin isä rakensi palstalle pienen mökin; sen yksi kulmaus on kylän tanssilavan entinen kioski. Rantasauna saatiin isän kotipihasta, jonne isä ja isänisä olivat sen sotien jälkeen rakentaneet. 

”Täällä riitti vieraita ja vilskettä, piha oli täynnä tenavia. Ja telttoja! Niissä me lapset nukuttiin”, Kirsi muistelee lapsuuden kesiä. Uimakoulua käytiin lähirannassa ja jatkettiin omassa, isä lämmitti saunan valmiiksi.

Lastenlapset viihtyisivät Pyhäsalmen mökillä vaikka koko kesän. Koko katras Kirsi-mummon kanssa hetekalla: Esan lapset Samuli (vas.) ja Henni sekä Timon lapset Mea, Sulo ja Tatu.

Kirsille mökkiranta oli erityisen rakas

Kolmesta siskoksesta Kirsi pyöräili mökille usein ihan itsekseen. Siellä oli rauha uida, kerätä kukkia ja mustikoita, kuljeskella metsässä, soudella järvellä. Äidin ohella Kirsi oli ainoa, jonka isä kelpuutti kaveriksi verkonlaskuun. Soutajan kun oli tultava juttuun luonnon kanssa. 

Kun Kirsi löysi Reijon puolisokseen, nuoripari muutti alkuun Reijon kotimaisemiin Kalajoelle ja vuonna 1986 Kirsin kotiseudulle Pyhäsalmeen. Mökille oli taas lyhyt matka, ja siellä käytiin usein. Sitten isä ehdotti, että Kirsi ja Reijo pitäisivät paikasta huolta tulevaisuudessakin.

”Sovittiin ihan virallisten papereiden kera, että saamme rakentaa palstalle oman mökin. Se valmistui 1996. Meillä oli jo kaksi lasta, joten kunnon kaksikerroksinen hirsimökki oli käytännöllinen ratkaisu”, Kirsi kertoo. Vanha mökki oli Kirsin vanhempien käytössä.  

Kirsi ja Reijo Tavasti rakensivat oman mökkinsä Kirsin vanhempien mökkitontille Pyhäsalmelle Pohjois-Pohjanmaalle vuonna 1996.

Ja sitten mökkipalstasta tuli kokonaan oma

Vuonna 2002 Kirsin vanhemmat lahjoittivat mökkipalstan kolmelle tyttärelleen.

”Hyvä tarkoitus heillä oli. Mutta onhan se selvä, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia osallistua mökin käyttöön ja kunnossapitoon. Talkoot ja huoltohommat jäävät yleensä lähellä asuvien kontolle, toki mökin käyttökin”, Reijo luonnehtii yhteisomistuksen haasteita. 

”Helsingissä asuva pikkusiskoni kävi mökillä ehkä kerran kesässä. Niinpä hän oli heti halukas myymään osuutensa meille, kun otimme asian puheeksi. Pikkusiskon kanssa teimme kaupat 2009, ja isosiskon kanssa 2014”, Kirsi kertoo.

Osuuksien lunastushinta pyrittiin määrittelemään mahdollisimman tarkasti. ”Lunastushinta on syytä sopia realistiseksi ja oikeudenmukaiseksi”, Kirsi tähdentää.

Hintoja määriteltäessä huomioitiin, että Kirsin ja Reijon rakentama mökki ei sisältynyt laskelmiin.

Tavastit pyysivät pankin asiantuntijaa laatimaan kaupanteossa tarvittavat asiakirjat ja osallistumaan kaupantekotilaisuuteen.

Rannan mallia otettiin Kalajoen hiekoilta

”Omalla mökillä on rentouttavaa touhuta. Isoin tempaus oli se, kun päätettiin Kirsin kanssa ennallistaa ranta alkuperäisen mukaiseksi”, Reijo myhäilee.

Rannassa oli muutaman metrin kaistale vesijättömaata, ja Tavastit päättivät ostaa sen vesiosuuskunnalta omaksi. Isoksi kasvaneet rantakoivut kaadettiin järvimaiseman tieltä, rantaan tuotiin hiekkakuormia ja kiviä kerättiin pois.

”Heinätupsut saavat kasvaa tähän rantahiekalle niin kuin kotipuolen dyyneilläkin”, Kalajoen poika Reijo selostaa. Uimaranta on kovapohjainen ja pitkälle matala, pienten uimareiden mielestä paras maailmassa. 

Mökille tullessaan Reijo sammuttaa kännykän, sitten alkaa puuhastelu. Tontilta löytyy aina sopivasti keskeneräisiä mökkiprojekteja. Autoharrastajana ja korjaamoyrittäjänä Reijolle sopisi sekin, että tontin kulmalla voisi kunnostella vaikkapa pystylamppu-mersua. Reijon tuorein autoprojekti on vuoden 1968 Mercedes-Benz W115, aikansa huippumoderni uutuus neliskanttisia ajovaloja myöten; Reijo on aina halunnut sellaisen ja vihdoin löysikin, tavoitteena on kunnostaa harvinainen aarre ajokuntoon.

Kirsi nauttii luonnosta ja perinteistä. Lastenlasten kanssa kerätään kukkia ja käpyjä, uidaan ja saunotaan. Pihalta poimitaan mustikat, puolukat ja syksymmällä karvarouskutkin. 

Kun uimaranta on kovapohjainen ja pitkälle matala, ovat vesileikit kuumana kesäpäivänä Samulinkin mielestä parasta maailmassa.

Mitä perinteisempi, sitä parempi

Sähköt mökillä on ja televisiokin löytyy, mutta talousvesi kannetaan vesipostista pihan nurkalta.

”Reijo kyllä ehdotti vesijohdon vetämistä mökkiin, mutta minusta se on turhaa. Mitä perinteisempi, sitä parempi. Aluksi tuvassa oli nykyaikaiset keittiökaapistot, mutta ne lähtivät kierrätykseen heti, kun löysimme kirpputorilta nämä 50-luvun ihanuudet”, Kirsi esittelee. ”Nämä sopivat yhteen tuon emännänkaapin kanssa. Kaappi on äidin perintöä, ja kunnostimme sen itse ovikoristeita myöten.”

Hirsimökki on varustettu vain kesäkäyttöön ja saa sellaisena pysyäkin. Yläkerrassa on petipaikat lapsille ja lastenlapsille, alakerrassa Kirsille ja Reijolle. Huutokauppa- ja kirpputorilöydöt sekä perityt huonekalut ja esineet luovat mökille värikkään tunnelman.

Kirsin äidin käytössä on pieni aitta, ja siellä on monta äidille muistorakasta esinettä. Jo edesmenneen isän aikoinaan rakentama mökki on jäänyt pois käytöstä. 

Tavastit ovat keränneet mökille kauniita tavaroita huutokaupoista ja kirpputoreilta, ja osa on saatu perintönä. Uutiset kuunnellaan 60-luvun Helkama Skandinavia -radiosta.

Grillataan, uidaan ja saunotaan!

Tavasteille mökkielämä on rentoa yhdessäoloa. Grillikatoksessa tehdään ruokaa ja istutaan iltaa, sauna lämpiää joka päivä. Lapset Esa ja Timo ovat viettäneet mökkielämää vauvasta asti ja jatkavat perinnettä nyt omien perheidensä kanssa. 

”Mökin sauna on ylivoimaisesti paras, missä olen ikinä käynyt. Niin meheviä löylyä ei ole missään”, kehaisee Timo. Samaa mieltä on koko mökkiporukka. 

Kirsi katselee katrastaan ja hymyilee: ”Ajattele, meitä on jo viides sukupolvi tällä samalla rannalla.”

Rantasaunassa mahtuu kylpemään isompikin mökkiporukka. Sauna lämpiää joka päivä, eikä niin meheviä löylyjä saa missään muualla.