Vastuullinen sijoittaminen eli ESG-sijoittaminen on kohdannut vastarintaa kuluvana vuonna. ESG-lyhenne tulee sanoista environmental, social ja governance eli ympäristö, yhteiskunta ja hallintotapa.
Kriittiset näkökulmat ja keskustelu ovat tervetulleita, onhan ESG-sijoittaminen marssinut voitokkaasti 2000-luvun alkupuolelta lähtien. ESG-sijoittaminen kytkeytyy kiinteästi YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin (Principles for Responsible Investment, PRI). Nämä periaatteet on allekirjoittanut iso joukko sijoittajia ja niiden ohjaamana hoidetaan yli sadan tuhannen miljardin dollarin sijoitusvarallisuutta.
Tuore esimerkki ESG-sijoittamisen kohtaamasta vastarinnasta nähtiin kesällä, kun varainhoitaja BlackRockin toimitusjohtaja Larry Fink ilmoitti lopettaneensa termin käytön, koska se on liian politisoitunut. (ESG-sijoittamista vastustavasta liikkeestä hieman lisää kirjoituksen lopussa.)
Mutta mistä ESG-sijoittamisessa on kysymys ja mistä etenkin viime aikoina parjatut ESG-luokitukset koostuvat?
Mistä ESG-luokitukset kertovat?
ESG-luokitus pyrkii arvioimaan, millaisia ESG-tekijöihin liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia yritys kohtaa sekä sitä, miten yritys pystyy suojautumaan näiltä riskeiltä ja toisaalta hyötymään ESG-mahdollisuuksista.
ESG-tarkastelu ja -luokitukset huomioivat sen, miten yritys toimii ja tuottaa tavaroita tai palveluita ja sen lisäksi myös sen, mitä yritys tuottaa. Yrityksen lopputuotteen vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan vaikuttavat siis ESG-luokitukseen ”mitä yritys tuottaa” -tarkastelun kautta.
Sijoittajalle on itseisarvoisen tärkeää tietää, millainen vaikutus (tai nettovaikutus) yrityksen tuottamilla tavaroilla tai palveluilla on. Voi hyvin olettaa, että tämä yrityksen toiminnan vaikuttavuus on monessa tapauksessa merkittävä kysyntätekijä, positiivinen tai negatiivinen. Nettovaikutus kertoo kuitenkin eri asiasta kuin ESG-luokitus, eivätkä ne toimi toistensa vaihtoehtoina.
Olen havainnut, että jotkut toimijat – erityisesti ESG-luokituksien kanssa kilpailevaa dataa myyvät tahot – lietsovat jopa tietoisesti vastakkainasettelua yritysten ”vanhanaikaisten ja yksinkertaisten" ESG-luokitusten ja vaikuttavuusarvioiden välille. Julkisuudessa on esimerkiksi virheellisesti väitetty, että ESG-sijoittaminen tarkoittaisi pelkästään sijoittamista hyvän ESG-luokituksen saaneisiin yhtiöihin tai sijoittamatta jättämistä tiettyihin huonon ESG-luokituksen saaneisiin yhtiöihin tai kategorisesti poissuljettavien toimialojen yhtiöihin. Lisäksi on väitetty, että ESG-luokitukset sivuuttaisivat yrityksen valmistamien tuotteiden vaikutukset yhteiskuntaan.
Yleisesti käytetyn jaottelun mukaan ESG-sijoittamista voi tehdä seitsemällä eri sijoitusstrategialla. Nämä strategiat ovat ESG-integrointi, poissulkeva strategia, suosiminen, vaikuttaminen, teemasijoittaminen, vaikuttavuussijoittaminen sekä kansainvälisten normien seuranta. Monissa näistä strategioista voidaan käyttää hyväksi niin ESG-luokituksia kuin vaikuttavuusdataa, kaiken muun datan lisäksi.
Itse ajattelen sijoittajan tarvitsevan monenlaista dataa. Vaikuttavuudella on itseisarvo, mutta se on vain yksi tekijä sijoituskohdetta valitessa. Tämä johtuu siitä, että sijoittamisen tarkoitus on maksimoida tuotot halutulla riskitasolla. Monipuolinen ESG-data auttaa tässä tehtävässä.
Sijoittajan täytyy arvioida, miten tiedossa olevat tekijät, kuten ESG-tekijät, heijastuvat arvopaperin hintaan ja analysoida, onko arvopaperi kallis vai halpa. Tätä on ESG-integrointi. Vaikka sijoittaisi rahansa vain sellaisiin yhtiöihin, jotka ovat saavuttaneet korkeimmat mahdolliset ESG-luokitukset tai positiivisimman vaikuttavuuden, ei sijoitukselleen voi odottaa kovin hyvää tuottoa, jos yhtiön arvopaperi on ollut kalliimpi kuin sen kuuluisi olla.
Viime aikoina on kirjoitettu paljon ESG-luokitusten heikkouksista. Esimerkkeinä on käytetty esimerkiksi tapauksia, joissa vaikkapa tupakka- tai öljy-yhtiö on saanut paremman ESG-luokituksen kuin toinen yhtiö, jonka tuotteilla tehdään maalaisjärjellä ajatellen enemmän hyvää. Tällaiset kirjoitukset lienevät joko tarkoituksellisen populistisia heittoja tai silkkaa tietämättömyyttä. Miksi? Siksi, että ESG-luokitukset normalisoidaan toimialan sisällä. Tämän takia eri toimialojen yritysten luokitusten vertaileminen on mahdotonta – tai ainakin turhaa.
Mistä ESG:n vastustus kumpuaa?
Lopuksi vielä pari sanaa ESG-sijoittamisen vastaisesta liikkeestä. Liike on peräisin Yhdysvalloista, jossa politiikka ulottaa lonkeronsa myös sijoittamiseen. Erityisesti tietyt republikaanipoliitikot ovat pyrkineet estämään arvopaperien hinnoitteluun vaikuttavan tiedon käytön analyyseissa ja sijoituspäätöksissä, mikäli tieto liittyy ESG-tekijöihin. Myös sijoittajien mahdollisuuksia vaikuttaa sijoituskohteisiinsa on haluttu suitsia.
Käytännössä ESG-tiedon hyödyntäminen vaikuttaa siihen, miten rahoitus tai sijoitusvarallisuus ohjautuu eri kohteisiin. Samalla se vaikuttaa myös siihen, että investoinnit ja rahoituksen kerääminen tiettyihin hankkeisiin muuttuu aiempaa kalliimmaksi.
Nämä poliitikot kokevat ilmeisesti äänestäjäkuntansa etujen olevan jostain syystä ristiriidassa sen kanssa, että sijoittajat haluavat sijoituksilleen mahdollisimman hyvän tuotto–riski-suhteen, joka puolestaan vaatii kaiken relevantin tiedon käyttämistä sijoituspäätöksissä.
Minusta vastustus kertoo lähinnä siitä, että ESG-sijoittaminen todella vaikuttaa reaalimaailmaan. Koska miksi vastustaa jotain, jolla ei ole vaikutusta?
Mika Leskinen
sijoitusjohtaja, S-Pankki
