Verkkopankissa ja S-mobiilissa on järjestelmäpäivityksestä johtuva huoltokatko 27.9. kello 00.05–6.00. Pahoittelemme häiriötä.

Mihin eläketuloni riittävät?

S-Pankin päästrategi Vesa Engdahlin mukaan eläkevuosiin on hyvä valmistautua pikku hiljaa ja tasaisesti säästämällä.

Mikäli vuosiansioni pysyisivät nykyisellä tasollaan, tulisi eläkkeeni olemaan 65 vuoden rajapyykin saavuttaessani korkeintaan noin puolet tämänhetkisestä palkastani.

Katsastin hiljattain eläkevakuutusyhtiön laskelmaa eläkekertymästäni. Totesin, että karkeasti ottaen työuran puolessa välissä olevana, runsaat 20 vuotta työelämässä mukana olleena henkilönä, eläkekertymäni ei ole vielä kummoinenkaan. Se vastaa noin viidennestä tämän hetkisestä palkastani. Mikäli jatkamme juuri uudistetulla eläkejärjestelmällä, ehdin kerryttää eläkettä lisää vielä hieman alle 30 % siitä vuotuisesta ansiotasosta, josta nautin tästä päivästä 65 vuoden eläkeikään. Mikäli vuosiansioni pysyisivät nykyisellä tasollaan, tulisi eläkkeeni olemaan 65 vuoden rajapyykin saavuttaessani korkeintaan noin puolet tämän hetkisestä palkastani. Eipä ihan saa tekemään kuperkeikkoja. Tulee helposti mieleen jatkaa töitä jopa yli 65 vuoden rajapyykin. Toivottavasti kunto ja terveys sen sallivat, ja työantajalla on intressiä pitää senioreita kuluttamassa toimiston lattioita.

Tuleviin eläke-etuuksiin ja työmahdollisuuksiin vanhuusiässä liittyy kuitenkin edelleen paljon epävarmuutta. Etuuksia ja järjestelmää ehditään vielä muuttaa moneen otteeseen. Tämän takia olen itse lähtenyt siitä ajatuksesta, että omiin eläkevuosiin on hyvä valmistautua läpi koko työelämän pikku hiljaa ja tasaisesti säästämällä. Ilman omaa eläkeikää varten säästämistä tulotason ja samalla elintason lasku olisi varsin ilmeinen.

Ehkäpä haluamme eläkkeellä harrastaa, matkustella, helliä itseämme ja nauttia kevyestä elämästä.

Keskustelimme eläkeaiheesta taannoin myös tuttavaperheiden kanssa yhteisessä illanvietossa. Suurimalle osalle tuntui olevan yllätys, kuinka pieneksi eläke oli jäämässä, kun he ryhtyivät laskemaan ja arvioimaan eläkkeensä suuruutta eläkeiän koittaessa. Ainakin summa tuntui olevan epäsuhdassa sen kanssa, mitä kaikkea ihmiset halusivat tehdä ja harrastaa eläkevuosinaan. Useimmille kaveriporukkaamme kuuluvista uran keskivaiheilla olevista henkilöistä eläkekertymä ja lopullinen eläke näytti asettuvan 40–50 %:n haarukkaan tämän hetkisestä ansiotasosta, kun oletimme palkkamme säilyvän  65 vuoden eläkeikään saakka nykyisellä tasollaan.

On toki niin, että jossain vaiheessa lapset lähtevät kotoa, asuntolainat on maksettu ja keski-iän ruuhkavuosien jälkeen elämä muutoinkin tasoittuu. Tämän kaiken myötä kotitalouden pyörittämiseen liittyvät menot pienenevät. Mutta on myös totta, että eläkkeelle jäädessämme vapaa-aikamme kasvaa ja mikäli olemme - ja todennäköisesti olemme - vielä kohtuullisen hyvässä kunnossa tuossa iässä, haluamme mahdollisesti ottaa ilon irti tuosta vapaa-ajasta. Ehkäpä haluamme harrastaa, matkustella, helliä itseämme ja nauttia kevyestä elämästä. Tämä voi vaatia yllättävän paljon rahaa. Tämän ohella aikanaan työelämässä ollessamme työnantaja on voinut kustantaa monia pieniä asioita, jotka yhteenlaskettuina ovat varteenotettava summa rahaa. Tällaisia menoja voivat olla esimerkiksi lounas- ja puhelinetu, kahvit ja keksit työpaikan kahvitunnilla tai virvoitusjuomat neuvotteluhuoneessa. Suuria summia voi kertyä työnantajan kattamasta työterveyshuollosta.

Eläkkeellä nämä kustannukset lankeavat meidän itsemme maksettaviksi. Eläkkeellä olo voi olla näin ollen helposti kalliimpaa kuin äkkiseltään tulemme ajatelleeksi. Meidän jokaisen olisikin hyvä tehdä odotettavissa olevaa eläkettämme koskeva laskuharjoitus ja toistaa se säännöllisesti - vähintäänkin muutaman vuoden välein - ja arvioida sitä, mihin tuo raha riittää. Ja jos ei riitä, harkita, mitä voisi olla tehtävissä oman eläkeiän taloudellisen turvan kohentamiseksi.