Säästämisen autuus

Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, meillä Suomessa sijoittaminen yhtenä säästämisen muotona ei ole levinnyt laajalle kansalaisten keskuuteen. Valitettavasti sijoittamista pidetään pienen eliitin puuhasteluna. Ruotsalaisista aikuisista 76 % säästää rahastoihin, kun meillä Suomessa tällä hetkellä sijoitusrahastoja on vain 17 %:lla aikuisista. Osakkeisiin suomalaisista on sijoittanut Finanssialan Keskusliiton kyselyn mukaan ainoastaan 15 %.
Suuri ero maiden välillä selittyy osin sillä, että tätä nykyä Ruotsissa jokainen palkansaaja saa ja joutuu valitsemaan sijoituskohteen osalle kertyvistä eläkesäästöistään. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea. Ruotsissa on jo pitkät, 1970-luvulta juontuvat perinteet kansalaisten osakkeisiin ja rahastoihin säästämiseen kannustamisessa. Ruotsi onkin vuosikymmenten aikana edennyt paljon Suomea pidemmälle tiellä kansankapitalismiin.

Meillä Suomessa säästäminen ja sijoittaminen on valitettavasti paljolti ulkoistettu kansalaisilta valtiolle. On sinällään harmillista, että emme ole itse suoraan vastuussa edes osin siitä, kuinka eläkesäästöjämme tai sosiaaliturvaa, koulutusta ja työttömyyttä varten kerättäviä varoja sijoitetaan. Olemme ulkoistaneet nämä tehtävät lakisääteisille eläkeyhtiöille tai muille julkisille instansseille. Näin vältymme ottamasta itse kantaa siihen, kuinka varojamme sijoitetaan.

Elämme keskellä globaalia markkinataloutta. Talous on ympärillämme ja vaikuttaa kaikkeen, mitä teemme ja yhtälailla meidän tekemisemme vaikuttavat talouteen. Kaupungistumisen ja teollistumisen myötä metsä ja laidunmaat ovat varmastikin monesta meistä kauempana kuin urbaani kapitalistinen markkinatalous. Luonto ei ole monellekaan meistä enää tyypillisin toimintaympäristö vaan talous. Kuvittelen, että meille kaikille olisi tärkeää tuntea kohtuudella sen ympäristön toimintamekanismit, jossa eniten oleskelemme.

Jo peruskoulussa ala-asteelta lähtien tulisi panostaa talouden perusteiden opetukseen yhtälailla kuin maantietoon tai biologiaan. Näin antaisimme nuorille kansalaisillemme heidän aikuisuuteen siirtyessään valmiuksia ja kykyä ottaa vastuuta oman taloutensa hoidosta. Samalla voisimme hyvin mielin luovuttaa osan julkisten turvapuskureiden rakentamiseen ja omien eläkevarojen sijoittamiseen liittyvästä päätöksenteosta takaisin kansalaisille. Tällainen vastuu ja samalla mahdollisuus lisäisi todennäköisesti yleistä kiinnostusta taloutta ja sijoittamista kohtaan.
Lisäksi uskon, että mikäli haluamme vaurastua kansakuntana, meidän jokaisen on yksilöinä otettava vastuuta omien säästöjemme viisaasta sijoittamisesta ja varmistettava, että inflaatiopeikko ei pääse nakertamaan varojamme. On tärkeää huolehtia rahoistamme niin, että saamme niille inflaation ylittävää tuottoa - ekonomistikielellä puhumme positiivisesta reaalituotosta.