Ystävykset Tico, Hanna ja Elina tietävät, että pieni palkka voi nolottaa ja raha kadota kaupungilla humputteluun. Tässä kolme vinkkiä, miksi rahasta kannattaa silti puhua rohkeasti.
"Kun tein töitä lähihoitajana, minua hävetti puhua uudelle ihmiselle pienestä palkastani. Ja siitä, että kun on maksanut vuokran ja laskut, saa miettiä, ostanko kaupasta näkkileipää vai maitopurkin. Ei sellaista ymmärrä, jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa", kertoo helsinkiläinen Tico Svart. Tällä hetkellä Svart työskentelee Suomen lähi- ja perushoitajaliitossa.
Muut kahvilanpöydässä istujat nyökkäilevät. Pieni palkka ei aina riitä. Svartin ystävät, lähihoitajat Hanna Jokinen ja Elina Pulkkinen ajattelevat, että työkavereiden ja läheisten ystävien kanssa palkasta on helppo puhua, mutta muuten aihetta ei yleensä käsitellä. Palkasta pitäisi keskustella heidän mielestään nykyistä enemmän.
"Oma ammattikuntani tekee raskasta duunia huonolla palkalla. Jos palkasta puhuttaisiin enemmän, lisäisikö se arvostusta? Ei ole meidän vikamme, että palkka on niin huono. Turha siitä on olla häpeissään", Hattulassa asuva Hanna Jokinen sanoo.
Toijalalaista Elina Pulkkista ärsyttää ihmisten rahakäsitysten suhteettomuus.
"Välillä joku insinööri, jolla on monen tonnin kuukausipalkka, valittaa, ettei ole rahaa. Silloin keittää yli. Tekee mieli sanoa, että otetaan palkastasi puolet pois ja jutellaan sitten", hän nauraa.
Tico Svartin mielestä palkat saisivat olla vaikka täysin julkisia. Silloin ihmiset osaisivat hinnoitella työnsä oikein.
"Sopimuspalkka on vähän sellainen, että saako hyvä tyyppi sitten muuten vain enemmän. Uskon, että julkisuus poistaisi palkkoihin liittyvää tabua", Svart sanoo.
"Olen huithapeli. Laskut hoidan aina, mutta loput rahat menevät pieneen silppuun. Kahvilassa menee äkkiä kymppi, ja kaupungilla kulkiessa saatan tehdä heräteostoksen parilla kympillä", Hanna Jokinen kertoo.
Arjessa Jokisella menee rahaa siihen, mihin muillakin: ruokaan, bensaan, rintamamiestalon sähköön ja muuhun välttämättömään. Jokinen on naimisissa, ja parin tulot tulevat yhteiselle tilille. Arjen menoista sopiminen on yleensä ongelmatonta, mutta joskus keskustelua on tullut siitä, mihin kummankin sivutyötulot käytetään.
Yhdessä asioista sopiminen on Pulkkisen ja Svartinkin mielestä olennaista. Jokisen tavoin hekään eivät tunnustaudu säästeliäiksi.
"On aikoja, jolloin olen todella pihi ja kävelen kaupassa laput silmillä. Mutta sitten kun lähden vaikka viikoksi etelään, on ihan sama, paljonko sen viikon aikana menee. Maksellaan sitten luottokorttilaskuja myöhemmin", Elina Pulkkinen sanoo ja nauraa.
Tico Svart on siinä mielessä tarkan markan mies, että hän rakastaa taulukkolaskentaohjelmaa ja excelöi kaikki tulot ja menot kauniiseen taulukkoon. Jos tarve olisi, sen avulla voisi säästää pahan paikan tullen.
"Palkkapäivänä ostan uudet kengät ja hajuveden. Parasta on hakea uudet ryysyt kaupasta, koko vaatekerta. Illalla lähden ulos", Svart kertoo.
Raha-asiat ovat liian tärkeitä ollakseen tabuja."
"Kun ostin ensimmäisen asunnon lähes kymmenen vuotta sitten, päätin, etten maksa enää kenellekään vuokraa. Nyt asun jo kolmannessa omassa asunnossa", Elina Pulkkinen kertoo.
Asuminen on selvästi arjen suurin menoerä. Myös autoilu on iso kulu. Pulkkiselle auto on välttämätön, sillä julkiset eivät hänen asuinalueellaan kulje.
Asumisen hinnoista kaverukset ovat puhuneet paljon ja nauraneet sille, että Tico Svart maksaa enemmän vuokraa kuin Hanna Jokinen lyhentää omakotitalon lainaa kahteen pekkaan miehensä kanssa.
"Helsinki on sinkkuihmisen surmanloukku. Kaikki kulut kosahtavat yhdelle, ja pelkkä vuokra on jo 800 euroa", Svart sanoo.
Mutta Svartilla on omien sanojensa mukaan levoton sielu. Kun muuttaa usein, vuokrakämpästä pääsee helposti eroon.
Hanna Jokinen harrastaa vanhoja jenkkiautoja, ja hänen perheessään autot ovat muutakin kuin kulkuvälineitä. Kolmen auton bensat ja vakuutukset haukkaavat kunnolla rahaa.
"Ne vain ovat niin kauniita. Ja se on mieletön tunne, kun V8-moottori jyrähtelee alla", Jokinen selittää.
Eikä raha ole Jokiselle tärkeää, vaan se mitä rahalla saa. Hän on elämyshakuinen ihminen. Miksi säästellä ja kituuttaa, kun tulevasta ei ikinä tiedä?
"Eikä täältä saa mitään mukaansa", Pulkkinen lisää.
Vinkit antoi S-Pankin säästämisen ja sijoittamisen tuoteryhmäpäällikkö Annika Pohtila.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Yhteishyva.fi-sivustolla 12.7.2016.
Teksti: Miia Vähähyyppä
Kuvat: Minna Kurjenluoma
Samalla voit antaa sähköisen markkinointiluvan ja pysyt ajan tasalla palveluistamme ja asiakasomistajaeduistamme.
