Minä säästäjänä ja sijoittajana

Isoäitini lahjoitti aikoinaan, lähemmäs 40 vuotta sitten, kaikille lapsenlapsilleen 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi 20 kappaletta silloisen Kansallis-Osake-Pankin osakkeita. Itselleni tuo lahja osui tasan 35 vuotta sitten. En ymmärtänyt osakkeista paljoakaan, mutta kohta olin pankin tiskillä utelemassa lisää, mistä oikein oli kysymys. Sain mukaani pankkineidiltä sinikantisen KOPin osakeoppaan, jossa oli mainittu sellaisia yhtiöitä ja osakkeita kuten Effoa, Ford, Leipureiden Tukku, Mancon ja Tampella.

Menin kesätöihin, kun täytin 15 vuotta. Olen lähtöisin keskiluokkaisesta kodista, äiti oli sairaanhoitaja ja isä yrittäjä, joten oman rahan ansaitseminen tuntui tärkeältä jo varhaisessa iässä - ja oli välttämätöntä, jos halusi hankkia jotain suurempaa. Säästin joka vuosi suuren osan kesätyörahoista ja sijoitin osakkeisiin. 1980–90-lukujen vaihteessa tulin hankkineeksi myös valtion obligaatioita. Niille maksettiin parhaimmillaan huomattavasti yli 10 % kuponkituottoa – oi niitä aikoja! Päätös oli onnekas, kun ottaa huomioon missä määrin osakemarkkinat kärsivät 1990-luvun alun laman aikana. Valtion lainapaperit olivat hyvä tasaisen tuoton lähde ja tasapainottivat salkun heiluntaa.

Valmistuessani yliopistosta tunsin olevani onnekas. Säästämisen ja sijoittamisen ansiosta olin välttynyt opintolainan ottamiselta. Itse asiassa olin koonnut itselleni noin 100 000 markan sijoitussalkun. Ilman inflaatiokorjausta euroina tuo summa oli vajaat 17 000. Ei kuulosta valtavalta summalta, mutta vastavalmistuneelle taloustieteiden maisterille keskellä syvää lamaa se oli merkittävä raha ja arvokas turvapuskuri, jonka turvin uskaltauduin työnhakuun maamme pääkaupunkiin. Sillä tiellä olen edelleen.

Noista ajoista tähän päivään saakka olen jatkanut säästämistä ja sijoittamista. Vähitellen ja tasaisesti. Suorista osakkeista ja korkopapereista olen siirtynyt paljolti rahastoihin, mutta muutoin säästämis- ja sijoitusstrategiani on säilynyt ennallaan. Päämääränäni on luoda ja pitää yllä riittävää turvapuskuria pahojen päivien – kuten työttömyyden tai sairauden – varalle, säästää haaveiden ja unelmien toteuttamista – vaikkapa matkoja – varten ja kerryttää varoja vanhuusvuosille.

Toivon, että lapseni saavat kotoa hyvät eväät elämäänsä varten. Yhtenä tavoitteena haluaisin, että he saavat tarpeelliset taidot hoitaa viisaasti omaa talouttaan. Tällä hetkellä vanhempi kahdesta tyttärestäni säästää Hello Kitty -säästökissaansa ja laskee tarkkaan, mitä suurempia hankintoja itselleen hän voi rahoilla tehdä. Välillä hän vie rahoja pankkiin. Molemmat tytöistä ovat myös jo rahastosäästäjiä. Summat ovat pieniä, mutta sijoitukset ovat herättäneet jo vanhemman kahdeksanvuotiaan kyselemään säästämisestä ja sijoittamisesta. Isänä olen ylpeä seuratessani, kuinka jo tokaluokkalainen haluaa suunnitella taloudenhoitoaan.